Koiran työ alkaa siitä, että se ottaa asiakkaan vastaan iloisesti ja hallitusti. Se odottaa omalla viltillään ja sitten kun saa luvan tervehtii tökkäämällä nenän käteen. Joskus koira voi olla liiankin innokas ja odottaminen on vaikeaa. Nämä ovat tuttuja tunteita useille lapsillekin ja niistä paljon puhutaan. Miksi on tärkeä odottaa? miksi on jotkut säännöt? Sääntöjä on terapiassa kuitenkin vähän: tärkeimmät ovat ne, että ollaan paikalla, kun on sovittu ja kukaan ei saa satuttaa tahallaan. Kenenkään ei ole pakko tehdä mitään harjoituksia, kieltäytyä saa. Koiralta odotan kohteliasta kieltäytymistä, lapset/ nuoret saavat terapiassa olla myös epäkohteliaita. Tä-rkeintä on, että saa ilmaistua omaa tunnetilaa ja silloin kun sitä harjoittelee voi tulla kaikenlaista ilmaisua.
Tervehtimisen jälkeen alkaa koiralla vapaampi osuus. Se voi itse valita mitä tekee. Tässä koirat ovat hyvinkin erilaisia. Nipsi on aktiivisempi hakeutumaan seuraan ja odottaa jotakin tekemistä. Usein lapsen kanssa pohditaan mikä on sen päivän tunnelma, onko meillä edelliseltä kerralta jotakin suunnitelmaa mitä on sovittu tehtäväksi. Ja jos on, niin miten toteutetaan. Eli harjoittelemme suunnittelua ja toteutusta. Ei toimita vain impulsiivisesti, vaan mietitään. Koira voi valita onko se mukana ja useimmiten on. Hyvin harvoin ne vetäytyvät pois ja usein silloin kun näin tapahtuu, on tunnelmassa jotakin joka saa ne poistumaan tai sitten koira vaan on väsynyt eikä jaksa. Ja siitäkin saamme tärkeän keskusteluaiheen, mikähän sillä on, kun se nyt lähti omalle pedille tai verhon taakse nukkumaan? Vuk usein vetäytyy verhon taakse, etenkin jos sen mielestä ei ole jotakin kiinnostavaa tekeillä. .
On tärkeä pohtia yhdessä koiran toimintaa monelta kannalta, mitä kaikkea tulee mieleen sen ensimmäisen tulkinnan lisäksi. Ainoita oikeita tulkintoja ei ole, mehän arvailemme. Arvailu, oletusten tekeminen on mielen ”jumppaa”. Mitä joustavampi mieli on, sitä useamman vaihtoehdon voi löytää. Vaihtoehdot mitä tulee mieleen, kertoo siitä mitä meillä on mielessä juuri sillä hetkellä. Etenkin lapset löytävät helposti yhteyksiä omaan elämäänsä kokemuksista koiran kanssa. Kun voimme yhdessä miettiä näitä voi löytyä ymmärrystä olemassa oleviin pulmiin.
Keskustelu ja ymmärretyksi tulemisen kokemus turvallisessa vuorovaikutussuhteessa on psykoterapian yksi auttava tekijä. Koiran tai yleensä eläimen mukana olo tuo erilaisia tilanteita, sekä helpottaa suhteen syntymistä lapsen ja etenkin nuorisoikäisen kanssa. Tunnilla voi tapahtua yllättäviäkin asioita ja minun työni psykoterapeuttina on antaa syntyville kokemuksille ja tunteille nimiä. Laajentaa niitä lapsen maailmaa ja elämää koskeviksi. Koirille on syntynyt luonnostaan erilaisia taitoja ja tarkoituksia, mitä kunkin koiran kanssa on helpompi harjoitella. Joskus myös molemmat koirat ovat mukana, jolloin esim sisaruskateus tai kaveririidat nousevat keskusteluun helposti. Koira luo tilanteita, minun työtäni on kuvata ja sovittaa syntyneet tilanteet sekä keskustelu niin että ne ovat tavoitteiden mukaisia.
Kun koira työskentelee vapaasti, se pystyy auttamaan minua ja asiakasta löytämään uusia näkökulmia. Jos koira tekisi valmiita harjoituksia, minun käskystäni, pysyisimme siinä mitä minä tiedän/ osaan olettaa. Silloin emme löytäisi mitään uutta. Myöskään asiakas ei löytäisi uutta, vaan oppisi ”puhumaan terapiaa” kuten eräs asiakas minulle kuvasi omaa tapaansa yrittää olla ”hyvä potilas”. Silloin oppii vastaamaan oikein, ilman että sillä on yhteyttä omaan itseen ja aitoa vaikutusta omiin hankaliin tunteisiin.
Kun terapiatunti alkaa olla lopuillaan, valmistelen sitä jo vähän ennen, eli ”kohta meidän täytyy lopettaa”. Jolloin sekä koira että asiakas osaavat varautua, että tunti päättyy. Jos koira on ollut lepäilemässä, se tulee tässä kohdin luo. Kun asiakas lähtee, olemme vilkuttamassa ”hei hei” ja sanoitan sitä, että olemme täällä taas odottamassa sinua ensi kerralla. Terapiatunnit toteutuvat tiiviisti kerran tai kaksi viikossa, useamman vuoden ajan. Joten meistä tulee hyvin tuttuja ja syntyy syviä ystävyyksiä.