tmi-merja-torniainen-94744

Aina ei voikaan olla paikalla

posti@merjatorniainen.fi (Merja Torniainen) — Sun, 14 Mar 2021 04:56:47 GMT

Peikko oli ensimmäinen työparini ja varmasti monella tapaa vähän harjoituskappalekin. Sen kanssa tehtiin asiat ensimmäistä kertaa, yhdessä opeteltiin. Peikolla oli hyvin tärkeä osa monen lapsen psykoterapiaprosessissa. Kaikki tuo oli minusta helposti ymmärrettävää, käsitettävää sekä käsiteltävääkin. Ihmeteltiin ja sanoitettiin, tehtiin uusiksi ja huomattiin että tällaisia taitoja tarvitsemme lisää, niitä opeteltiin. Joissain kohtaa jouduin toteamaan, että tämä olisi kannattanut tehdä toisin ja jatkossa tehdään. Mutta Peikon yllättävä sairastuminen ja kuolema ei ollut ymmärrettävää eikä helposti käsiteltävissä.

Kesälomallamme neljä vuotta sitten, Peikko jouduttiin lopettamaan yllättäen. Siltä löytyi kasvain ja leikkauksessa selvisi, että se on levinnyt niin, ettei Peikkoa voitu auttaa. Loman loputtua olin sen edessä, että useat lapset odottivat tapaavansa minut ja Peikon taas. Näinhän olin aina lomalle jäädessämme (ja aina tunnin päättyessä) luvannut ”me odotamme sinua täällä”. Tämä oli itselle täysin uusi, yllättävä tilanne, johon en ollut valmistautunut edes tiedollisesti. Koulutuksissa, artikkeleissa, keskusteluissa keskitytään työskentelyyn ja vähän siihen, että aikanaan koira jää eläkkeelle työstä tai se ehkä on joskus sairaslomalla. Huomasin olevani kiukkuinen siitä, että kukaan ei ollut valmistellut minua tähän. Miksi tästä ei ollut tietoa? No miten olisi voinut olla? Elämää ei voi kontrolloida eikä suunnitella, silti meidän on tehtävä suunnitelmia ja lupauksiakin, joita emme ehkä voikaan pitää.

Jouduin tilanteeseen, johon en ollut valmis, joka ei ollut tullut mieleeni, että voisin sellaiseen joutua. Niinhän me elämme, turvallisuuden ja kaiken kontrolloinnin oletuksessa. Psykoterapian yhtenä tärkeänä hoitavana tekijänä on suhde, joka syntyy. Sen syntymistä auttaa ja edellyttää ”setting” eli tila, aika ja rajat. Yksi rajoista on se, että terapeutin omat yksityisasiat ei tule terapiatunnille. Aikaan liittyvä tärkeä asia on, että se että kaikki osapuolet ovat paikalla silloin kun on sovittu. Ja minä lupasin, että ME odotamme sinua täällä. Nyt odotin minä ja minun oma suruni, jota en pystyisi pitämään poissa. Miten minä tästä selviän, en voi pitää lupauksiani, entä jos en pysty tekemään työtäni? Miten jaksan jakaa lasten surua pysyen turvallisena aikuisena? Tuntui että menetys oli isompi kuin mikään aikaisempi menetykseni, vaikka niitäkin on ollut. Aikaisemmin vain, jos menetys tai pettymys on ollut yksityiselämässä, on sen voinut sulkea pois työpäivän ajaksi ja taas työssä olevat pettymykset ja huolet voi ainakin osittain pitää poissa yksityiselämästä. Nyt tämä menetys oli kaikkialla.

Loman aikana valmistauduin itkemisen lisäksi tulostamalla kuvia ja hankkimalla vihkoja. Ajattelin että voimme muistella, tallentaa tärkeimpiä kuvia vihkoon lasten mukaan otettavaksi. Isommat ehkä haluavat vain muistella ja katsoa kuvia mitä kaikkea on yhdessä tehtykään. Onneksi kuvasin ja kuvaan edelleen paljon yhteisiä tekemisiä terapiakäyttöön, joten kuvia Peikosta oli paljon.

Tunneilla yhdessä itkien teimme vihkoja ja kerroimme tarinoita. Jaksoin itkeä ”hiljaa” kyyneleet valuen, enkä pelottanut lapsia kuten pelkäsin. Ennemminkin olin mallina, että surun voi kestää eikä aina tarvitse olla reipas ja iloinen. Kun surettaa silloin tulee itku. Itkua ja surua ei tarvitse selittää pois, senkin tunteen kanssa voi olla ja sitä tutkia. Missä kohtaa se tuntuu, mitä se sinulle merkitsee? Mitä muita suruja sinulla on nyt tai on joskus ollut? Me itkemme menetyksen tullen myös aikaisempia surujamme.

Väsyin paljon enemmän kuin työssä yleensä, koska suru oli niin iso. Mutta Peikko antoi vielä viimeisen lahjansa omaehtoiseen työhönsä näin. Tuli mahdollisuus keskustella kuolemasta. Mitä sen jälkeen on? Missä Peikko on nyt? Mitä sinä siitä ajattelet? Onko se pelottavaa ja miksi lääkärit ei aina voi auttaa, vaikka haluaisivatkin? Missä hauta on? ja miksi Peikko on tuhkattu? Onkohan koirat siellä samassa taivaassa kuin minun läheiseni? ja kun tuli tärkeäksi tehdä muistelupaikka, se rakennettiin yhdessä. Myös Nipsi pääsi muistelemaan ja pohdimme, sureeko Nipsikin? Eikä aina ole kaikkiin kysymyksiin vastauksia.

Nuoremmat lapset olivat välittömiä ja konkreettisia kysymyksineen ja se oli helpottavaakin. Jo nuoruusikäset ja vanhemmat selkeästi välttivät keskustelua tai kysymyksiä aiheesta. Sitten keskustelimme siitä, varooko toinen, etten tule surulliseksi? Vai jauhanko minä surua Peikon kuolemasta oman suruni vuoksi ja tulkitsen kaikki asiat vaan sitä kautta? Pysyikö raja niin, että asiakkaan asiat olivat tunnilla käsittelyssä, ei minun. Toivon ja uskon että näin oli. Mutta onhan myös niin, että emme kukaan ole täydellisiä ja varmaan saattoi joitain ylilyöntejä tulla. Nöyränä ja tarkkana on oltava ja kuitenkin samalla olla se rohkea, joka kestää puhua vaikeistakin asioista. Yrittää olla selvillä vesillä itsensä kanssa näiden vaikeiden kysymysten äärellä, mitä minä kuolemasta ajattelen?

Kuolemasta on tärkeä puhua, se on osa elämää, joka ei ole kontrollissamme. Kuolema on tuntematon ja siksi yksi ihmisen isoimpia pelkoja, jotka rajoittavat elämää. Peikko antoi ja antaa edelleen keskusteluun luontevan mahdollisuuden. Koiran avulla voimme käsitellä vaikeita asioita kuin ”itsemme vieressä” ja silti siinä samalla puhumme itsestämme, kun puhumme koirasta.

Merkitykselliset sanat

posti@merjatorniainen.fi (Merja Torniainen) — Fri, 29 Jan 2021 12:13:18 GMT

Mitä merkityksiä on sillä, miten puhumme ja mitä sanoja käytämme?

Psykoterapiassa käsitellään asiakkaan vaikeita asioita, psyykkistä kärsimystä. Monesti kärsimys on vailla sanoja ja näkyy ehkä vain toiminnassa. Lasten ja nuorten kanssa on usein myös niin, että vielä kaikille asioille ja tunteille ei ole sanoja olemassakaan. Tarvitsemme sanoja omaan ajattelemiseemme ja tunteiden kuvaamiseen toiselle. Sanoihin liittyy myös paljon erilaisia tunnetiloja, merkityksiä. Erilaisia eri ihmisille. Siksi kiinnitän paljon huomiota siihen, mitä sanoja käytän. Mitä sanoja käytän koirasta, joka työskentelee kanssani, sekä siihen miten puhun koiralle, millä sanoilla ohjaan, jos se on tarpeen. Esimerkiksi ”ei” sanaan itselläni liittyy helposti kovin kielteinen tai kiukkuinen tunne, joka välittyy tilanteeseen. Sen sijaan koiralle joku toiminnan keskeyttävä ystävällinen sana ei tuo tilanteeseen kiukkuista tunnetta eikä huolestuta lasta.

Kaikki yhteistyö koiran kanssa mallintaa jotakin asiakkaana olevalle lapselle tai nuorelle. Työssäni pyrin siihen, että malli olisi turvallinen, luottamusta herättävä, toista kunnioittava ja rauhallinen. Lasten psykoterapiassa leikitään ja tehdään asioita enemmän kuin keskustellaan. Minulla psykoterapiassa on lelujen, korttien, piirustusvälineiden lisäksi mahdollisuus ottaa mukaan koira. Olenkin pohtinut onko koira työkalu, työkaveri, terapiakoira, työpari, kuntoutuskoira vai joku muu?

Terapiakoira nimitys on yleistynyt paljon monenlaisissa yhteyksissä. Ihan kuten sana terapia on laajentunut puhekielessä koskemaan kaikenlaista hyvää tekevää asiaa tai kokemusta. Koiran yksi tehtävä psykoterapiatunnilla on helpottaa läsnäolollaan tilannetta ja rentouttaa, auttaa luomaan hyvältä tuntuva suhde. Ehkä ensin vain itseensä mutta tavoitteena aina on asiakkaan ja psykoterapeutin välinen suhde. Eli koira toimii omalla tavallaan ja persoonallaan suhteen luomisen apulaisena, siltana. Koira ei ole terapeutti, vaikka on terapeuttinen. Määritellyssä hoitosuhteessa psykoterapeutti on aina vastuussa menetelmistä, tavoitteista ja turvallisuudesta. Koirani on koulutettu työskentelemään työparinani, mutta sillä ei ole psykoterapiakoulutusta, se on minulla.

Työssä käyvä koira on tietyllä tavalla myös työväline. Koirasta on apua kuten muistakin ”välineistä” terapiatilanteessa. Mutta samalla se on elävä ja tunteva, siksi ei verrattavissa muihin terapiavälineisiin. Vierastan myös sitä, että kertoisin käyttäväni koiraa terapiassa. En käytä vaan koira on apuna, auttaa minua sekä asiakasta. Koira toimii itsenäisemmin kuin terapiakortit tai pelit. Se keksii omia tekemisiään ja ehdotuksiaan, jotka tuovat tilanteisiin kokemuksellisuutta ja vapautta. Koira motivoi erilaisiin tehtäviin tai yleensä vain tulemaan terapiaan. Etenkin lasten on joskus vaikea motivoitua käynneille, mutta kun koira on odottamassa, on helpompi tulla.

Minulla eläin on psykoterapiassa ensisijaisesti työpari, tärkeä tiimin jäsen. Omalla käytöksellään koira voi kertoa minulle asiakkaan tunnetilasta sellaista, jota en itse ehkä huomaisikaan. Tai ainakin se huomio tulisi myöhemmin. Kuntoutuskoira on sanana aika uusi. Se kertoo tarkasti sen, että koira on ammattilaisen työpari. Se osallistuu asiakkaan kuntoutukseen jollakin tavalla. Psykoterapia on lääkinnällisen kuntoutuksen muoto ja koira osallisena siinä on siis kuntoutuskoira. Koiran hyvää tekevät, kuntouttavat elementit ovat moninaiset ja määräytyvät yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden ja persoonan mukaan. Kaikille ei sovi samanlainen koira, eikä samanlaiset tehtävät. Koiran ja psykoterapeutin suhteen pitää olla keskinäisesti kunnioittava ja turvallinen. Sen jälkeen yhdessä asiakkaan kanssa laaditaan tavoitteet, joihin voi kuulua myös koiran osallistuminen joko osaan tunneista tai koko prosessiin. Prosessin edetessä arvioidaan, onko koiran läsnäolo tavoitteiden mukaista ja tarpeellista vai haittaako se.

Tällä hetkellä ei ole yhtenäistä koulutusta eikä yhtenäisiä standardeja koirille, jotka osallistuvat psykoterapiatyöhön. Joten jokainen saa ja voi itse määritellä ja käyttää omaan työhönsä sopivaa sanaa. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa tulee suojatut nimikkeet myös koirille, jotka tekevät töitä, kuten nyt on ammattinimikkeissä ihmisillä. Terapeutiksi itseään voi kutsua kuka vain, mutta psykoterapeutti on luvanvarainen suojattu ammattinimike, jonka työtä myös valvotaan.

Koira työparina psykoterapiassa

posti@merjatorniainen.fi (Merja Torniainen) — Sat, 16 Jan 2021 06:03:23 GMT

Koiran työ alkaa siitä, että se ottaa asiakkaan vastaan iloisesti ja hallitusti. Se odottaa omalla viltillään ja sitten kun saa luvan tervehtii tökkäämällä nenän käteen. Joskus koira voi olla liiankin innokas ja odottaminen on vaikeaa. Nämä ovat tuttuja tunteita useille lapsillekin ja niistä paljon puhutaan. Miksi on tärkeä odottaa? miksi on jotkut säännöt? Sääntöjä on terapiassa kuitenkin vähän: tärkeimmät ovat ne, että ollaan paikalla, kun on sovittu ja kukaan ei saa satuttaa tahallaan. Kenenkään ei ole pakko tehdä mitään harjoituksia, kieltäytyä saa. Koiralta odotan kohteliasta kieltäytymistä, lapset/ nuoret saavat terapiassa olla myös epäkohteliaita. Tä-rkeintä on, että saa ilmaistua omaa tunnetilaa ja silloin kun sitä harjoittelee voi tulla kaikenlaista ilmaisua.

Tervehtimisen jälkeen alkaa koiralla vapaampi osuus. Se voi itse valita mitä tekee. Tässä koirat ovat hyvinkin erilaisia. Nipsi on aktiivisempi hakeutumaan seuraan ja odottaa jotakin tekemistä. Usein lapsen kanssa pohditaan mikä on sen päivän tunnelma, onko meillä edelliseltä kerralta jotakin suunnitelmaa mitä on sovittu tehtäväksi. Ja jos on, niin miten toteutetaan. Eli harjoittelemme suunnittelua ja toteutusta. Ei toimita vain impulsiivisesti, vaan mietitään. Koira voi valita onko se mukana ja useimmiten on. Hyvin harvoin ne vetäytyvät pois ja usein silloin kun näin tapahtuu, on tunnelmassa jotakin joka saa ne poistumaan tai sitten koira vaan on väsynyt eikä jaksa. Ja siitäkin saamme tärkeän keskusteluaiheen, mikähän sillä on, kun se nyt lähti omalle pedille tai verhon taakse nukkumaan? Vuk usein vetäytyy verhon taakse, etenkin jos sen mielestä ei ole jotakin kiinnostavaa tekeillä. .

On tärkeä pohtia yhdessä koiran toimintaa monelta kannalta, mitä kaikkea tulee mieleen sen ensimmäisen tulkinnan lisäksi. Ainoita oikeita tulkintoja ei ole, mehän arvailemme. Arvailu, oletusten tekeminen on mielen ”jumppaa”. Mitä joustavampi mieli on, sitä useamman vaihtoehdon voi löytää. Vaihtoehdot mitä tulee mieleen, kertoo siitä mitä meillä on mielessä juuri sillä hetkellä. Etenkin lapset löytävät helposti yhteyksiä omaan elämäänsä kokemuksista koiran kanssa. Kun voimme yhdessä miettiä näitä voi löytyä ymmärrystä olemassa oleviin pulmiin.

Keskustelu ja ymmärretyksi tulemisen kokemus turvallisessa vuorovaikutussuhteessa on psykoterapian yksi auttava tekijä. Koiran tai yleensä eläimen mukana olo tuo erilaisia tilanteita, sekä helpottaa suhteen syntymistä lapsen ja etenkin nuorisoikäisen kanssa. Tunnilla voi tapahtua yllättäviäkin asioita ja minun työni psykoterapeuttina on antaa syntyville kokemuksille ja tunteille nimiä. Laajentaa niitä lapsen maailmaa ja elämää koskeviksi. Koirille on syntynyt luonnostaan erilaisia taitoja ja tarkoituksia, mitä kunkin koiran kanssa on helpompi harjoitella. Joskus myös molemmat koirat ovat mukana, jolloin esim sisaruskateus tai kaveririidat nousevat keskusteluun helposti. Koira luo tilanteita, minun työtäni on kuvata ja sovittaa syntyneet tilanteet sekä keskustelu niin että ne ovat tavoitteiden mukaisia.

Kun koira työskentelee vapaasti, se pystyy auttamaan minua ja asiakasta löytämään uusia näkökulmia. Jos koira tekisi valmiita harjoituksia, minun käskystäni, pysyisimme siinä mitä minä tiedän/ osaan olettaa. Silloin emme löytäisi mitään uutta. Myöskään asiakas ei löytäisi uutta, vaan oppisi ”puhumaan terapiaa” kuten eräs asiakas minulle kuvasi omaa tapaansa yrittää olla ”hyvä potilas”. Silloin oppii vastaamaan oikein, ilman että sillä on yhteyttä omaan itseen ja aitoa vaikutusta omiin hankaliin tunteisiin.

Kun terapiatunti alkaa olla lopuillaan, valmistelen sitä jo vähän ennen, eli ”kohta meidän täytyy lopettaa”. Jolloin sekä koira että asiakas osaavat varautua, että tunti päättyy. Jos koira on ollut lepäilemässä, se tulee tässä kohdin luo. Kun asiakas lähtee, olemme vilkuttamassa ”hei hei” ja sanoitan sitä, että olemme täällä taas odottamassa sinua ensi kerralla. Terapiatunnit toteutuvat tiiviisti kerran tai kaksi viikossa, useamman vuoden ajan. Joten meistä tulee hyvin tuttuja ja syntyy syviä ystävyyksiä.

Aluksi

posti@merjatorniainen.fi (Merja Torniainen) — Wed, 06 Jan 2021 04:14:38 GMT

Psykoterapian viitekehykseni on psykodynaaminen, jolloin työskentelyyn lähdetään asiakkaan mielenmaailmasta. Mennään ”sinne missä toinen on”, alussa valmiita ohjattuja harjoituksia ei juurikaan ole. Tutustumme rauhassa ja yhdessä etsimme. Nämä kirjoitukseni tulevat sisältämään paljon enemmän kysymyksiä kuin suoria vastauksia tai harjoituskuvauksia. Koirat ovat auttaneet löytämään kysymyksiä ja kuvauksia, joita ilman koirien mukana oloa en olisi ehkä osannut tehdä. Tai ainakin näiden löytyminen olisi kestänyt kauemmin. Näihin kysymyksiin on jokainen asiakkaista antanut omat vastauksensa ja keskustelut ovat siten olleet aina erilaisia ja antaneet eri asioita eri ihmisille. Koirat ovat tulleet tärkeiksi ystäviksi monille. Kuvaukset ovat enemmän minun ajatuksiani ja koiran väliintuloja, tarkkoja potilaskertomuksia en voi tietosuojasyistä kirjoittaa, se olisi myös väärin asiakkaitani kohtaan. Toisen kärsimystä pitää kunnioittaa, ei tirkistellä.

Olen jo pitkään miettinyt miten sitä mitä olen itse oppinut ja oivaltanut näiden vuosien aikana voisi jakaa toisten iloksi ja hyödyksi. Osa liittyy koiran valintaan, sen koulutukseen ja syntyvään suhteeseen. Osan jaan teemoittain työskentelyyn eri ihmisten haasteiden ja vaikeiden asioiden kanssa. Miten paljon koirat ovat auttaneet luomalla rauhoittavan ilmapiirin, toisaalta miten ne joskus tekevät ratkaisuja, jotka eivät miellytä. Koirat ovat olleet työparinani yli kymmenen vuotta, joten kokemusta ja harjoitusta tähän työmuotoon on tullut paljon koulutusten ja työnohjauksen lisäksi.

On vaikea sanoa tarkkaa ajankohtaa mistä kaikki alkoi. Hevoset ovat aina olleet itselleni tärkeitä ja hakeuduin EASEL® koulutukseen vuonna 2009 ajatuksena mahdollisesti yhdistää hevosen kanssa työskentely osaksi psykoterapiaprosessia. Koulutuksessa oli mukana Sanna Makkonen Elmeri koiransa kanssa. Majoituimme yhdessä ja meistä tuli hyvät ystävät. Heräsin aamuisin tähän katseeseen ja siitä se sitten varmaankin alkoi.

Koulutuksen aikana Savikkoon syntyi pentuja, joiden vanhemmat tekivät tunnekasvatustyötä. Ja yksi pennuista, Peikko, muutti luokseni ja tie työkavereiksi alkoi. EASEL® koulutus ja siellä syntyneet ystävyydet ovat ohjanneet minut aivan erilaiseen tapaan ajatella eläintä tasavertaisen kumppanina, ystävänä. Ystävänä jolla on paljon annettavaa, kun sillä on mahdollisuus se kertoa. Kertoa se omalla tavallaan, omalla viisaudellaan.

Kokemuksesta sanoiksi

kotisivut@tagomo.fi (Tagomo Digital) — Wed, 07 Oct 2020 11:02:03 GMT

Kokemuksesta sanoiksi pyrkii raottamaan ovea psykoterapian maailmaan, mitä erityistä lisää siihen tulee kun työkaverina on koira. Miten vuorovaikutus toimii joskus helpommin tai joskus vaikeammin, kaikki tuo lisätietoa prosessiin.

Alla oleva kuva voisi kuvata vuorovaikutusta, hyvää yhdessä oloa, myös ihmisten kesken. Tässä yhteydessä minä näen siinä ihmisen ja eläimen yhdessä jaettua, koettua hyvää oloa ja kontaktia. Kaksi erillistä on kokemuksessa siltä osin yhdessä kuin on mahdollista. Yhdessä olo perustuu haluun, välittämiseen, kunnioittamiseen ja toisesta huolehtimiseen. Mitä ajatuksia kuva sinussa herättää?

Kokemuksen ja sen herättämän tunteen kuvaaminen sanoilla mahdollistaa ymmärretyksi tulemisen. Keskustelu ja ymmärretyksi tulemisen kokemus turvallisessa vuorovaikutussuhteessa on psykoterapian yksi auttava tekijä. Koiran tai yleensä eläimen mukana olo tuo erilaisia kokemuksia, sekä helpottaa suhteen syntymistä lapsen ja etenkin nuorisoikäisen kanssa. Psykoterapiatunnilla voi tapahtua koiran ansiosta yllättäviäkin asioita ja minun työni psykoterapeuttina on antaa syntyville kokemuksille ja tunteille nimiä. Kokemus muuttuu sanoiksi ja sanoilla voimme ajatella. Ajattelu antaa aikaa arvioida ja valita toimintaamme. Sanojen avulla voimme kuvata oman tunnetilan toiselle ja tulla paremmin ymmärretyksi. Emme vain reagoi toiminnalla, vaan kuvaamme omaa sisäistä maailmaamme itselle sekä toiselle. Näin mahdollisuus tulla ymmärretyksi lisääntyy.